[Jotain punaista eli Kampin K-kauppakin myy nykyään punajuurilastuja. Kainiin kuplaisia, kuten huomaatte, eivät valitettavasti silti yhtä hyviä kuin Lontoon vastaavat. Varmaan kuitenkin terveellisempiä. ;-)]

Älkää nyt sitten tulko ovista ja ikkunoista keulimaan, kuinka paljon mainostamani terveellisen ruokavalion oleellisia osia eivät välttämättä ole nämä herkut, sillä kyllä mielenterveyskin tarvitsee osansa. Nämä pähkinälastut sumplailin kasaan kiitokseksi eräälle treenikaverilleni, jonka tarkin kuvaus udellessani lempiherkkuja kuului “pidän kaikista makeista herkuista”. Ei siis johtolangan pätkääkään. Vaan! Ovela muuli on toki aina kuulolla, ja erään viattoman pähkinäkeskustelun tuoksinassa panin merkille, että ko. hlö pitää erityisesti PARAPÄHKINÖISTÄ (joista muuten allekirjoittanut pitää erityisesti myös). Siittä vaan sitten kekua kasaan.

Hyvän pohjaohjeen löysin Finfoodin keittokirjasta, jossa oli ohje pähkinälastuille. Korvasin majoriteetin hasselpähkinärouheesta parapähkyläpalasilla ja tulos on vähintäänkin samperin bueno. Avainasiana kekujen kuumentamisessa on malttaa paistaa ne melkein turhan ruskeiksi, silloin koostumus on jäähdyttyään rapea ja pysyy koossa. Näistä saa helposti myös gluteenittomia korvaamalla vehnäjauhon gluteenittomalla jauhoseoksella.

Parahaat pähkinälastut (n. 30kpl)

• 2 luomumunaa
• 1 dl fariinisokeria
• 50 g voita
• yhteensä n. 160 g pähkinärouhetta eli esimerkiksi 2dl rouhittuja parapähkinöitä ja 1 dl hasselpähkinärouhetta
• 1 rkl luomuvehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi ja siirrä jäähtymään. Sekoita pähkinärouheet, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa toisessa astiassa huoneenlämpöiset kananmunat ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rasva. Kääntele sekaan pähkinäjauhoseos, vältä turhaa sekoittelua. Nosta teelusikalla läntyköitä leivinpaperille, jätä leviämisvaraa. Näille käy kuten ala-asteaikojen kauralastuille, aakeetalaakeeta piisaa. Paista uunin yläosassa n. 6-8 minuuttia, ole tarkkana! Anna jäähtyä rauhassa. Jäähtymisen jälkeen lastuja on vaikea jättää rauhaan hetkeksikään, että aika pikkasen hyviä ovat.

En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

• 0,75 dl spelttihelmiä
• n. 3 dl vettä
• suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

Ihan pakko laittaa pieni nootti, kun Satujataren bongattua omat “uudet” avainsanansa uudistuneelta blogilistalta piti käydä katsomassa, että kuinka Monkeyfoodia nykyään kuvaillaan. Aamulla lista näytti kylmää statistiikkaa; tilaajia 1! …mutta ei mikään ihme, sillä avainsanat olivat: arkielämää, marinointi, muut ja pöytälaatikkoaktivismi. Ei ehken ykköshoukuttelevin kombo, itte en eksyis tuommoseen vahingossakaan. Toivottavasti te silti olette siellä vielä O_O Sillä ilman teitä bloggaus ei ole mitään. Nöyrästi kiitän kaikkia Apinaruoan ystäviä, sekä hiljaisempia että pulisevaisempia. Ootte ykkösii (vaikka nyt ette sentään yksin, tilanne näyttää korjautuneen statistiikan ja avainsanojenkin suhteen, identiteettini on palautettu!).

Vappuna syötiin yhtä sun toista muutakin kuin vain uppopaistettua hunajaa. Esimerkiksi näitä mielettömän hyviä Kevyt kokin suolaisia muffinsseja, jotka valmistin jälleen Saara Törmän ideasta kahvikupeissa muffinssivuokien puutteessa. Ja se toimii! Kupit oli helppo voidella käsin ja jauhottaa, muffinssit irtosivat niistä heti ja pesukone hoiti loput. Ei turhaa jätettä tai erikoistyökaluja, joksi muffapellinkin saa ehkä laskea? Vaikka on minullakin sellainen kotona, oikein Jamien ja jättikokoa. Ja onhan se makee. Mut niin on nää kippomuffatkin, vai häh.

Muffien ohje on melko yksi yhteen tuon Kevyt Kokin kanssa, mutta tein spelttiversiona ja korvasin oliivit fetalla, sillä Lihansyöjähän ei halpisoliiveja, ainakaan vihreitä, syö. Pitäisi olla aina kalamataa… Mutta fetakin kävi hyvin, joskin mureni melkein huomaamattomiin. Tässä puolikas ohje, josta tulee n. 7 kappaletta ei-jättimuffia eli tavallisia. Rapea pinta ja aurinkokuivatut tomaatit saivat hiilariherkkuihin tottumattomat huutamaan hoosiannaa hyvyydessään.

Suolaiset muffinssit (7 kpl)

• 2 dl spelttijauhoa (tai grahamia)
• 0,5 dl vehnäjauhoa (tai ruisjauhoa)
• 1,75 tl leivinjauhetta
• hiven suolaa
• 0,75 dl kevytkermaviiliä (tai partiksen ja rahkan sekoitusta, hätä keinot keksii ja muuli)
• 1 muna
• 1 rkl voita tai öljyä (mieluiten aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä!)
• 0,5 dl silputtuja tuoreyrttejä (pistin rucolaa, vaikkei se yrtti ihan olekaan)
• 0,5 dl murennettua fetaa, kuutioita tai silputtuja oliiveja
• 0,25 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja

Voitele kehvikupit tai muffinssivuoka. Aseta uuni lämpeämään 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja toisessa kermis, muna ja rasva. Lisää märkä seos kuiviin ja lisää kokonaisuuteen yrtit, feta/oliivit ja tomaatit, sekoita nopeasti tasaiseksi. Jaa vuokiin ja paista kauniiksi n. 10-12 minuuttia. Nauti hieman jäähtyneinä lohisalden ja vaikka VOIN kanssa! Slurps.

Lohisalde (tätä on tehty ennenkin)

• savulohta
• erilaisia salaatteja
• tomaattia, mielellään kirsikka-
• kurkkua
• punasipulia
• (krutonkeja)

Revi salaatit, puolita kirsikkatomaatit, pilko kurkku ja pieni sipuli. Sekoita ja paloittele lohi suupaloiksi sekaan. Valmista kastike.

Lohisalden soosi

• reilu loraus oliiviöljyä
• pienempi loraus balsamicoa
• tujaus sinappia
• suolaa, pippuria
• raastettua parmesaania

Sekoittele ja maistele sopivaksi, kastiketta saa olla reilusti. Kaada salaattiin ja sotke kunnolla. Lisää halutessasi päälle vielä rapeita krutonkeja. Ei VOI olla pahaa.

Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

• n. 800 g kaalia
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
• 2 rkl soijaa
• 1 rkl siirappia
• 1,5 tl curry-jauhetta
• mustapippuria
• 0,5 kasvisliemikuutio
• 2 dl vettä
• 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

Jos lähtee sille linjalle, että uppopaistaa, niin kannattaa paistella sitten samalla kunnolla! Eilen syntyi ennätys kun valmistin kolmea eri lajia uppopaistaen, simultaanisti KAHDESSA KATTILASSA :-O Oon itekki että Nalle Huhhuh. Ja uhhuh oltiin myös piknikin jälkeen, muttei liian. Tuplauppo onnistui muuten ihan hyvin, ei liiallista cooking overloadia, mutta yhden muovisen salaattiottimen onnistuin tuhoamaan kuumaan öljyyn, eipä noita pihtejä ja reikäkauhoja piisaa ihan näin övereihin uppissetteihin. Kuka nyt yhtä otinta kaipaa… Ei toivottavasti ainakaan Lihansyöjä.

Ensimmäisenä öljyyn pääsivät lämmittelemään KFC Kanat, joita tehtiin aivan hetki sitten Pastanjauhajien köökissä. Ja hei, suositella voi! Varsinkin, jos oikean KFC ja kaikkien sen kopioiden frittikanatarjonta epäilyttää. Itsekään en ole koskaan sellaisia kokeillut enkä oikeastaan aiokaan. Näihin voi käyttää haluamansa fileen ja tietää tasan, mitä seos sisältää. Ohjeen voi luntata täältä. Toimin aivan vastaavasti, paitsi ehkä sotkuisemmin ja käytin kattilaa paistpannen sijaan. Maistuu vielä seuraavanakin päivänä.

Kotkon lisäksi Nallen pataan pääsi kalaa. Tämä resepti on ollut sydämeni valittu julkaisupäivästään saakka, nyt vasta lautasella saakka. Pääsin vihdoin tuumasta toimen asteelle kiitos kollegoiden, joille vein Maku-lehtiäni töihin luettavaksi. Samalla selasin niitä itsekin uudestaan ja taas muistin, tämän.

Uppo-Nallen uppokuha (kahdelle)

• n. 300-350 g kiinteää kalafilettä, käytin kuhaa
• 3 rkl soijakastiketta
• 3 rkl sakea tai olutta (Karhu skulas ihmeen hyvin!)
• 0,75 dl perunajauhoa
• (0,5 l rypsiöljyä)

Leikkaa kalafile 2-3 cm viipaleiksi vinottain (leikkasin kyllä ihan miten sattuu ja nätit tuli, maku mainio) ja laita marinoitumaan soija-olut/sakeseokseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Itselläni kalat jäivät kaappiin varmaan viideksi tunniksi, ei ongelmaa. Kun kalat ovat marinoituneet ja aiot ryhtyä Puuhaan, kierittele ne laakeassa astiassa tai muovipussissa perunajauhoissa yltä päältä.

H-hetkellä kuumenna öljy kattilassa uppopaistolämpimäksi, lämpötilaa kannattaa testata vaalealla leipäpalalla jos sellainen on, ruskistuu n. minuutissa kun hönkä on sopiva. Niillä helloilla, joilla itse olen uppoillut, hellan säätö (1-6) 4 tai 3 (ja niiden välillä vaihtelu) on osoittautunut pettämättömäksi lämpötilan suhteen. Kun nelosella alkaa liikaa räiskiä, hetkeksi kolmoselle, ja taas takaisin.

Kunhan öljy siis on sopivaa, upota sinne 3-6 kalapalaa kerrallaan ja paistele, kunnes ovat kauniin kullanvärisiä, ainakin osin. Nosta talouspaperille valumaan ja tarjoile pian! Vaikka mulle nämä maistuivat kylminäkin. Kaveriksi voit tarjota Maku-lehden ehdottamaa soijaa tai retikkaa (tätä oli, muttei spessuhyvää vaikka söin kaiken), TAI seuraavaa ylihelppoa dippikastiketta, jota tein kanoille, mutta jonka kanssa myös kalojen maku lähti sfääreihin. Drool. Tämä kalaruoka on valehtelematta todella hyvää. Kysykää vaikka Laulavalta.

Pink dip

• partaäijää eli turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 10% rasvaa
• ketsuppia (esim. Heinzin aikuiseen makuun oleva on järkkyhyvää)
• soijaa
• (tabascoa)

Ota hyvä setti juggea ja puserra siihen ketsupit, lorauta joukkoon soijaa. Halutessasi pari tippaa tabascoa pistää jytinää pyttyyn. Sekoita ja säädä sopivaksi. Tarjoile kanojen ja Uppiksen kalojen kera.

Jälkkäriksi paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. Päällä kyllä aitoa luonnon sokeria. Hyvää. Nää meni ilman dippiä. Nyt treenien kautta mökille grillaamaan ja haistelemaan kesää!

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

—

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

—

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

• 4 broilerifilettä
• 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
• 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
• 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

Olimme viime viikon keskiviikkona Satujataren ja Kulinaarimurulan Välispiikin kanssa ahtamassa itseemme ruokaisia parsaherkkuja Graniittilinnassa samalla kun ahdoimme toisemme täyteen hillitöntä tyttöenergiaa (no sitä maustetyttöjen lanseeraamaa). Illasta voisi lausua paljonkin, mutta lausun nyt vain tästä yhdestä: leipälevite.

Ravintolassa tarjoiltiin ruoan oheen kahden sortin leipää, hurmaavaa saarislaisleivän tyyppistä limppua ja sellaista talon omaa vaaleaa. Känttyjen kera oli tarjolla voihin tehty levite, joka oli aivan taatanallisen hyvää. Analyysimme tuloksena arvioimme, että voihin oli sekoitettu sinapinsiemeniä. Mikä idea! Heti kantoon elikkäs kotikokeiluun. Noh, päätin tyyppailla kamaa vanhaan kunnon ohjeeseen, jossa voista, öljystä ja vedestä tehdään maukas, mutta pehmeämpi ja rasvoiltaan pelkkää voita laadukkaampi levite.

Kaik oli ihan ok, sain levitteen aikaiseksi, mutta kun meinasin lisätä joukkoon sinapinsiemeniä toki maistelin niitä hieman saadakseni asiaan tuntumaa. Tuntumaa sainkin, nimittäin napakkaa suutuntumaa. Siemenet raksuivat suussa, enkä muista Graniittilevitteen raksuneen lainkaan. En tiedä, mitä te olisitte sijassani tehneet, mutta meikäläinen pisti siemenet keittäen. Ja pehmeniväthän ne. Tuntui vain että makukin liudentui samalla… O_O Sekoitin silti jyvät voihin ja suikkasin jääkaapiin jähmettymään. Kun levite oli lepäillyt laakereillaan riittävän kauan, päällystin sillä palan spelttinäkkäriä ja haukkasin. Ja voihan lehmä, eihän se samalta maistunut alkuunkaan. Hyvältä ihan, mutta sinapinsiementen mausta ei tietoakaan.

Edit: Välispiikkipä jo paljastikin kommenteissa oikean vastauksen; voita ja wholegrain dijon-sinappia, siinä se! Yritinkö nyt mennä taas kiertotietä kun oikopolkukin olisi ollut. Plerr. No, sellaista sinappia kaapissa ei vielä olekaan.

(Kysynkin nyt teiltä, onko ideoita, kuinka halutun lopputuloksen voisi saada aikaiseksi? Tai onko jollain mahdollisesti sisäpiiritietoa Linnan levitteestä? Jos on, kaik vaitiolovelvollisuudet mäkkyyn ja paljastelemaan!) Sillä välin tätä levitettä voi valmistaa vaikka valkosipulisena, toimii kuin tauti (<– outo sanonta, jonka alkuperää en lähde arvailemaan). Ohjeen olen aikoinaan bongannut Paula Heinosen luennoilta ja löytyy se näköjään verkostakin.

Pehmeämpi voi

• 100 g voita
• 1 dl öljyä (miel. kylmäpuristettu rypsi- tai oliiviöljy, laadukkaammat oliiviöljyt ovat maultaan neutraalimpia jos vahvasti maistuva puskee mielestä lopputuloksesta liikaa läpi)
• 1 dl vettä
• 1-2 valkosipulinkynttä
• yrttejä

Ota voi huoneenlämpöön ja anna pehmetä. Sekoita tehosekoittimessa öljyn kanssa ja lisää vesi vähitellen tehosekoittimen koko ajan käydessä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä tilkan kerrallaan ja hurauttaa aina välissä kunnolla sekaisin, ainakaan omaan blenderiini ei lisätä kesken yhtään mitään. Mausta lopuksi vaikka valkosipulilla ja silputulla persiljalla tai muilla haluamillasi mausteilla. Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä useita tunteja. En osaa tarkkaan sanoa kauako levite säilyy kylmässä, mutta varmaankin sen pari viikkoa.

Ja vielä toinen levite-/maustevoibongaus! Maku-lehdestä löytyy järkyttävän hyvältä kuulostava wasabi-voin ohje, jota siinä tarjoillaan maissintähkien kera. En lainkaan epäile, etteikö se kävisi moneen muuhunkin. Näin se käy:

Wasabivoi

• 100 g voita
• 2-3 rkl wasabia
• 3 rkl persiljaa hienonnettuna (voinee jättä pois tai korvata)

Sekoita wasabi ja hienonnettu yrtti huoneenlämpöiseen voihin, käytä heti maustevoina (okei, satsi on siihen aika iso?!) tai laita jääkaappiin lepäilemään ja jämimään. Nauti niiden grillitähkien kera tai vaikka piffin päällä, keksi jotain. Itsekin aion keksiä ja kokeilla. Ja muista ilmiantaa keksinnöt! (keksintö –> keksi –> wasabi-macaroni?)

Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.

Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.

Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)

• 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
• 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
• 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
• (1-2 rkl vettä)

Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.

PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.